Kysely omaishoitajille 2019
Järviseudun Omaishoitajat ry toteutti omaishoitajien arkeen liittyvän kyselyn lokakuussa 2019 alueen omaishoitajille. Tavoitteena oli saada tietoa siitä, kuinka alueen omaishoitajat käyttävät eri palveluja, mitä tukea arkeen tarvitaan ja miten omaishoitajat jaksavat vastuullisessa tehtävässään.
Kyselyllä pyrittiin selvittämään muun muassa sitä, missä määrin ja miten omaishoitajat pitävät lakisääteisiä vapaitaan. Omaishoidon tukeen liittyen selvitetään omaishoitajan jaksamista ja hänen mahdollisesti muita käyttämiään palveluita, kuten kuntien järjestämät palvelut ja/tai muiden järjestöjen tarjoamat palvelut. Kyselyllä selvitettiin myös, mistä asioista omaishoitajat kaipaavat lisätietoa.
Kysely toteutettiin yhdessä Järvi-Pohjanmaan Perusturvan, Kuusiolinna Terveyden ja Kuntayhtymä Kaksineuvoisen kanssa. Kyselylomake lähetettiin postitse kaikille yhdistyksen toiminta-alueella (Alajärvi, Lappajärvi, Vimpeli, Evijärvi ja Soini) asuville omaishoidon tuen piiriin kuuluville henkilöille kuntien palveluohjaajien kautta. Vastaukset palautettiin nimettöminä kirjeessä mukana olleessa vastauskuoressa.
Kyselylomakkeita postitettiin yhteensä 289, lomakkeita palautui 109 kappaletta (vastausprosentti 37%).
Omaishoidon tilanteet ovat yksilöllisiä ja omaishoitajat ovat kirjava joukko monesta eri ikäluokasta ja väestöryhmästä. Joka perheen tilanne on erilainen riippuen vamman tai sairauden laadusta ja hoidon sitovuudesta. Sitovuus saattaa aiheuttaa sen, että omaishoitaja joutuu luopumaan vapaa-ajastaan. Kyselyyn osallistuneista yli puolet ei ollut pitänyt lakisääteisiä vapaitaan. Moni ei tiennyt, montako vapaapäivää kuukaudessa kertyy. Vapaiden pitämättämyys selittyi muun muassa vasta-alkaneesta omaishoitotilanteesta, epäsopivista intervallipaikoista tai hoidettavan vastahakoisuudesta vuorohoitoa kohtaan. Lyhyitä vapaahetkiä oli kuitenkin järjestynyt lähipiirin avulla.
Sijaishoitoa kuitenkin järjestettiin intervalliyksiköissä, mutta niitä kritisoitiin laitosmaisuudesta, kiireen tunteesta ja askeettisuudesta. Säännöllisiä intervallijaksoja käytti vain harva, mutta jaksojen pituudet vaihtelivat muutamasta päivästä aina kahteen viikkoon. Sijaishoitojaksoille omaishoitajat toivoivat kotiin tulevaa hoitajaa, kuntoutusta, ulkoilua ja vaihtelua päiviin.
Noin yleensä vastaajat kokivat jaksavansa vielä hyvin. He, jotka eivät kokeneet enää jaksavansa, hyödynsivät vähäisesti ulkopuolista apua ja tukipalveluita.
Vapaapäivät virkistivät omaishoitajia. Vapaiden aikana he saivat tehdä mitä halusivat, ehtivät tavaa ystäviä ja levätä. Moni lähti virkistäytymään myös hoidettavan kanssa. Joskus ilmeni kuitenkin ongelmia irrottautua hoidettavasta ja arjen huolista. Toisinaan pitkäaikainen unenpuute, velvollisuudet ja kiire painoivat vielä lomajaksoinakin, eivätkä he ehtineet virkistäytyä.
Jaksamisen tueksi käytettiin jonkin verran ulkopuolisia palveluita, kuten kotihoidon käyntejä, päivätoimintaa, turvapuhelinta ja siivouspalvelua. Vähän alle puolet vastaajista ei käyttänyt ulkopuolisia palveluja lainkaan, mutta heidänkin apunaan oli vaihtelevasti lapset, lapsenlapset ja muut sukulaiset. Omaishoitajan hyvinvointi- ja terveystarkastuksessa oli käynyt vain 15% vastaajista. Moni vastaajista kuuli terveystarkastuksesta ensimmäistä kertaa vasta kyselyn saatuaan.
Omaishoitajayhdistyksen tai muiden toimijoiden virkistystoimintaan osallistui harva. Esteitä osallistumiselle olivat esimerkiksi työ ja työajat, oma jaksaminen ja hoidettavan kunto. Tapahtumia toivottiin ilta-aikoihin ja viikonloppuihin, jotta myös työikäiset omaishoitajat pääsevät osallistumaan. Tapahtumapaikka saisi olla myös lähellä kotia.
Omaishoitajat kaipasivat eniten lisätietoa omaishoidon tueksi saatavista palveluista, toimintakyvyn ylläpidosta ja vertaistuesta. Valtaosa (82%) koki, että tietää kehen ottaa yhteyttä omaishoitotilanteessa tietoa ja apua tarvitessaan, ja koki, että kunnan palveluohjaajaan saa helposti yhteyden (76%). Vastanneista kuitenkin vain 64% oli saanut neuvontaa ja ohjausta palveluohjaajalta. Omaishoitoyhdistyksen työntekijään sai helposti yhteyden 75% vastaajista, neuvoja yhdistyksen työntekijältä oli saanut enää puolet.
Tiina Puntala